Alan taas pikkuhiljaa tottua tähän kotona völjymiseen. Päivät matelevat puistoissa ja iltapäivinä kokkaillaan, välillä mammatreffaillaan. Sopiva rytmi näyttää löytyneen sekä isomman kanssa kolmisin kotipäivinä, että pienemmän kanssa kahden kesken.
On hassua, kuinka isomman mukulan ollessa kotona on päivät rytmiltään täysin erilaisia. Silloin puistoillaan, touhutaan ja syödään säntillisesti. Edetään enemmän kellon mukaan. Ollaan ruodussa.
Pienemmän kanssa kahden ollessa me vain ajelehditaan. joskus pyöritään kaupungilla ja kylillä, joskus maataan koko päivä kotona poistumatta ulos laisinkaan. Ollaan vaan ja hengaillaan.
Olen lupautunut muutaman viikon päästä meneväni pariksi kuukaudeksi töihin. ja pidän lupaukseni. Mutta en pitkään. Joulukuussa jään taas kotiin ties kuinka pitkäksi aikaa. Jotenkin tällä toisella kierroksella völjyminen ei tunnu yhtään niin pahalta. Pikemminkin nautinnolliselta. Mitään ei ole hampaan kolossa. Puistoelämä on sittenkin ihan mukavaa. Parasta on ajan pysähtyneisyys. Tässä on ihan hyvä olla. I can do it!
(ehkä..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti