sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ihan naamat!

Niin kuin yleensä, tulevat lasten kehityspyrähdykset yllättäen nurkan takaa, aina varoittamatta. Eräänä päivänä meillä olikin taas vaihteeksi varsin suuren hämmästyksen aika.

Piirsimme nimittäin vesiväreillä. Tai oikea termi on, että minä piirrän kaikkean maan ja muumien väliltä ja kaksvee sotkee minkä kerkiää. Itseään, pöytää (sininen ei muuten lähde korkeakiiltovalkoisesta pöydästä mitenkään) ja papereita.

Meillä nääs panostetaan luovaan taidekasvatukseen. Hah. Siis tykätään siivota. Hah.

Suuren tylsyyden luovuuden ja innovoinnen keskellä pyysin Miss Murmelaatia piirtämään paperille tuhraamalleni ympyrälle silmät ja suun. Ihan huvikseen, vailla mitään odotuksia.

Ja kas. Sehän pirulainen piirsi ja vielä ihan oikeisiin paikkoihin. Tätä seurasivat jalat ja kädet. Kaksi ympyrän alle, kaksi sivuille. Ihan oikeille paikoilleen. Ja tämän jälkeen se on loistanut lisää piirtämällä ihan itse pään, kasvot ja jalat yhä uudelleen ja uudelleen. Ja nimennyt niitä äidiksi, isiksi, vauvaksi ja koiraksi.

Pudotin pensselin hämmästyksestä lattialle. Siis missä vaiheessa joku on opettanut mukulani piirtämään kasvot ja ihmisen? Vastaus on ettei kukaan, se on raukka katsellut sivusta horjuvaa taidekasvatustani jo vuoden päivät ja päätti vihoin suorittaa lopputentin aiheesta ihmisen anatomia.

Laudatur!

Jumaleissön. Tippa tai parikin vierähti silmäkulmasta. Tyttöhän on taitava! Laitan sen Taikkiin, Ateneumiin tai itseasiassa ihan vain suoraan Guggenheimiin!!! Meillä piirretään kasvoja! Ja pääjalkaisia (niitä päitä, joilla ei vielä ole ruumista, vaan jalta kasvat suoraan leuasta)!

2 kommenttia:

  1. Tämä meidän samanikäinen raksalapsi piirsi ensimmäisenä esittävänä kuvanaan kaivurin. Se oli liikuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, tämä kerrotaan sitten isonahääpuheessa, kun mukula menee naimisiin =P

      Poista