Reissueläimet

Meidän perhe elää näköjään reissaamisesta. Aina kun edellinen reissu on koettu ja kuopattu alkaa reissuhammasta kolottaa ja seuraavaa matkakohdetta tiiraillaan jo paluulennolla.

Emme pysy paikoillaan puolta vuotta pidempään. Aina reissut eivät ole olleet sen tähdellisempiä kuin Tukholma tai Tallinna, mutta tien päällä pitää silti lähteä heti kun reissukassaan on kilahtanut ylimääräistä. Jos ei muualle, niin vaikka omalle mökille.

Lasten kanssa reissaaminen kauhistutti alkuunsa. Mietin tovin jääkö tulevaisuuden matkustamisemme hetkeksi tauolle tai keskitymmekö vain kotimaan matkailuun. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Olemme yhden lapsenkanssa ehtineet jo Arabiemiraatteihin, Egyptiin, Kreikkaan, Viroon, Ruotsiin, Tanskaan ja Kanadaan asti. Kotoisampia kohteista hurjimpia ovat olleet Ahvenanmaan reissu ja Saimaan vedet, missä vuokrattiin vene viikoksi. 

Kreetalla

Menojalka on siis vipattanut viime vuosina. Ja vipattaa edelleen. Kahden viikon päästä suunnataan taas lentokentälle. Tällä kertaa kohteena on Turkki, vaikka vannoin kautta kiven ja kannon, että tuhannen ja yhden yön tarinan maat saavat nyt hetkeksi riittää. Ensi vuoden vaihteessa tapetilla on taas ihana Thaimaa ja tälläkin kertaa ainakin kahden viikon reissuna, toivottavasti kuukauden koirahoitojärjestelyistä riippuen.

Lentokoneen nokka suuntaa siis kohti Turkin rantoja, lämmön perässä mentiin, ihan näin suoraan sanottuna. Loppukirissä mukana olivat Mallorca ja Kanaria. Tylsää, mutta niin kätevää lasten kannalta.

Lasten kanssa matkustamisen ydinajatus kiteytyi viime kesänä Kreetalla. Huomasimme, että meillä osataan reissata rennosti. Tämä tarkoittaa sitä, että kotiolojen säännöt ja nipotukset heitetään pääosin romukoppaan. 

Ja tästä poikkeustilasta nautitaan. Ihan koko sakki.

Stokikseen menossa, perinteinen pallomeri

Päikkärit otetaan, jos otetaan missä vain. Hyvällä lykyllä vaunuissa, jolloin aikuiset saavat kierrellä samalla kaupunkia. Ruuat syödään sillon kun on nälkä, ja ruuaksi on ihan mitä vain. Vaikka jäätelöä, jos siltä tuntuu. Kun raflatkin valitaan leikkipaikkojen mukaan, saavat aikuiset syödä rauhassa vaikka pari tuntia. Nukkumaan menokin sujuu illalla heittämällä, kun pitää huolen että uima-altaalla ja biitsillä on touhuttu tarpeeksi.

Voiko lasten hoito ja lomailu olla helpompaa?

Toki lasten kanssa mennessä minimivaatimukset tulee täyttyä. Hotellin täytyy olla korkeatasoinen, minimissään lastenallas tai pari, leikkialue, biitsi naapurissa ja aikuisillekin mieluusti jotakin nähtävää, vaikkapa pieni basaarialue.

Disko Egyptissä

Sitten ei muuta kuin uimakellukkeet käsivarsiin kaikille niitä tarvitseville, kilo viiskymppistä rasvaa mukaan ja menoks. Uima-altaassa on ihan tarpeeksi puuhaa koko viikoksi kaksveelle. 

Reissussa parasta on myös se, että saa itse relata. Ei tarvitse tiskata, pyykätä, siivota, tehdä ruokaa, kiukutella ja stressata kaikesta - sekä mikä parasta, hyysätä mukuloita. Jos joku sanoo, että reissaminen on pelkää lastenhoitoa ulkomailla, pitää lopettaa se hoitaminen ja keskittyä lomailuun mikä oli matkan tarkoituskin. Ehtii sitä kiristellä nutturaa kotonakin.

Tämä oli minun oodini matkustamiselle. Se avartaa mieltä (myös lastenhoidon näkökulmasta).

Menossa taas jonnekin!