Kolmikuisen äiti

Voi tätä äitiyden autuutta. Huomaan olevani juuri niissä syvissä kolmen ensimmäisen kuukauden syövereissä. Ai mistä sen huomaa?

No siitä, etten ehdi syömään koko päivänä, koska pyykkiä viikatessa on kulunut jo liian kauan optimoitua lepoaikaa. Viimeisten ennen heräämistä kuluvien minuuttien onnen maksimointi on sohvalle pääsy. Se vie ehdottomasti voiton ruuasta.

Tai siitä, että ainoa ruoka, jonka ehdin napata suuhuni - loputtoman karkkisuon lisäksi - on kaupasta tarkoin laskelmoidusti hankittu Avokado ja sen kaveri omena/päärynä. You know, veitsellä halki ja suuhun. Lisämakua sitruunapippurista. Jos ehtii. Jälkimmäisiä ei edes tarvitse halkaista. Ensimmäisessä puolestaan on terveelliset rasvat ja koostis kohdallaan, ei haittaa jos vaikka yrjötauti iskisi nurkan takaa. Tulee ja menee helposti.

Myös se alkaa olla tuttua, että yksi vääntää ne kakkoset sylissäni maaten, kun samalla tungen sitä avokadoa suuhuni. Eikä haittaa ollenkaan.

Myös tutut ilmiöt, kuten "suihkuun ei koskaan ehdi tai pääse, vaan puklut siivotaan wipeseilla ja hiukset pestään kuivashampoolla" ja tätä seuraava "neljäntenäkään päivänä ilman suihkua kaupungille eikä  oma lookki huolestuta edelleenkään" -tila ovat täällä. Jokseenkin jaksan jo reagoida tilanteeseen, jossa mukula on tapansa mukaan yrjönnyt kauluksestani sisään kivasti rintsikoiden väliin.

Lisäksi mustat silmänaluset, harhaileva ajatus ja jatkuva karkkihimo piinaavat. Ja yrjö ja maito lentää.

Kolmikuisen kotiäidin tunnuspiirteitä ovat myös kaappiin pölyttyvät farkut. ne eivät joko mahdu päälle tai vie voittoa ihanista velour -verkkareista (eikä muuten ole Sobeat, vaan ihan Cubuksesta muutamalla kympillä saadut kopiot). Ja enivei, omia vaatteita ei kerry pyykkikoriin, koska ei sillä lookilla nyt ollut mitän väliä. Eikä niitä imetyskelpoisia vaatteita montaa edes ole.

Parasta päivässä on se, että ihmeteltyäni dekolteeltani löytynyttä tahmaa luulen sitä ensin kuivahtaneeksi kasvonaamion jämäksi. Totuuden nimissä repeän nauramaan todetessäni sen olleenkin vain kuopuksen räkää.

Tämän kaamoksen nimissä, varaan itselleni kampaajan ja hierojan. Valoa on tunnelin päässä. Vai?