torstai 3. huhtikuuta 2014

Kohti pihviä

Tällä hetkellä väsyttää niin että päässä surisee enkä tajua miksei kakkonen nuku kahta tuntia pidempään yöllä. Päivällä kyllä uni maittaa viisituntisinakin päikäreinä. Yöllä sen sijaan pitää tankata tasaisen tappavaan tahtiin.

Minusta mukulalla on tasan tarkaan selvillä kumpi on yö- ja kumpi päiväsaikaa, joten homma ei ole siitä kiinni. Mikä ihme voi herätellä sitä syömään viitisen kertaa yössä, kuin vastasyntyneen tahtiin konsanaan?

Ystäväni guugl selvitti tiukat faktat ja masentavat tilastolliset totuudet: kolmi-nelikuisista 40 prosenttia  syö 2-3 kertaa vuorokaudessa ja puolet nukkuu jo yönsä pääsääntöisesti läpi. Alle kymmenen prossaa kukkuu yöllä 4 kertaa tai enemmän.

Kiitti maailmankaikkeudelle siitä, että kuulutaan juuri tähän vähemmistöön.

Ennen epätoivoon vaipumista perehdyin hieman ykkösen unihistoriaan ala vauvakirja ja tämä blogini ja kas, vastaushan löytyi sieltä!

Ykkösellä oli tasan samanikäisenä kolmen kuun paikkeilla kausi, jossa herättiin tunnin välein syömään. Tästä lääkärin kehaistuksella rohkaistuna aloitin kolmikuiselle ihmisentaimelle ensimmäiset ruokamaistelut. Sillä nimittäin oli nälkä.

Tadaa. Tarvittiin tähänkin hommaan sitten valkotakkisten apua.

Nyt en siis kirmaa suin päin pikkujättiin öisen kukkujani kanssa, vaan lähimpään supermarkettiin. Olen jopa niin törkeä, etten odota neuvolan tädin ohjeita, vaan kehtaan toimia ihan omin päin. (Hurjaa, tätä se toisen lapsen äitiys teettä - kerrankin osaan tehdä päätökset itse).

Ostoslistalla ovat mangosose, riisihiutaleet ja maissivelli. Eiköhän näistä jokin kelpaa lusikoitavassa muodossa. Tuttipullon suuttimesta kakaranretale ei nimittäin vieläkään ime kiduksiinsa kuin lusikallisen tai pari.

Sotku Kiinteät here we come. Again.




5 kommenttia:

  1. Joo kyllä se niin menee että neuvolan tädit vaan antaa ohjeistuksia. Kyllä sitä jokainen itse tietää mikä on lapsensa parhaaksi. Itse aloitin eilen illalla kaurapuuron annon ja maitohuikat päälle niin Esikoinen nukkui 5h putkeen! Voin sanoa, että olipas ihanaa! Puuro tuli jäädäkseen, sillä minä tarvitsen unta ja Esikoinen kaipaa tuhdimpaa ruokaa jotta hänkin nukkuu paremmin eikä koko ajan ruokaile öisin. Toinen muutos mitä olen tehnyt on että kun havahdun Esikoisen ääniin niin annan hälle tutin ja jos taas pian alkaa ääntelemään niin sitten vasta saa ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, minkä ikäinen on tuhisijasi? Kun uskalsit jo puuroa antaa. Ihan mielenkiinnosta vain, nimittäin viljat ainakin tekivät tiukkaa esikoisen mahalle piiiiiitkään.

      Poista
    2. Ens viikolla täyttää 5kk. Ei ainakaan vielä ole mitään ongelmia ilmennyt. :)

      Poista
  2. En nyt tiedä onko tämä oikea paikka vetäistä esiin sitä vähemmistöä, johon itse kuulumme, eli niihin 10 % jotka eivät raskautuneet vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta. Sen sijaan kuuluimme tuosta 10 prosentistakin vielä pienempään prosenttiin, jotka joutuivat lopulta turvautumaan koeputkihedelmöitykseen. Siinä sakissa olimme kuitenkin onnekkaimpien joukossa ja heti ensimmäisen hoidon ensimmäisestä pakastetun alkion siirrosta tulin raskaaksi. Äitiyslomani ensimmäinen päivä oli viisivuotispäivä yrityksen aloittamisesta. Vaikka heräilin pahimmillaan alle tunnin välein yöllä 9-kuisen lapsen kanssa, niin jaksoin (enimmäkseen) olla kiitollinen meille suodusta onnesta. Ja en halua pahoittaa kenenkään mieltä tällä kommentilla, mutta kannattaa muistaa että on onnekas, että on vauva, jonka kanssa saa herätä yöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Näinhän se on.

      Meilläkin odotettiin esikoista tuskallisen pitkän ajan. Ja täytyy kyllä nyt todeta, että silti yöheräämiset kyrsi silloinkin. Mikään superäiti en nimittäin ole, vaan kuppi menee nurin milloin mistäkin. Kiitollisuus ja arjen väsymys kun eivät ole suoraan verrannollisia vastinpareja.

      Mutta mahtavaa, että teillä kävi lopulta hyvä mäihä ja saitte kauan toivotun mukulan! Kuten olen monesti todennut, on raksaaksi tuleminen biologian lisäksi mieletöntä tuuria. Niin monimutkaiset prosessit siinä on takana.

      Ja toivon, että kiitollisuuden lomassa saa myös äitinä tuulettaa avoimesti oli historia mikä hyvänsä, ilman että se loukkaa ketään. Muuten ainakin oma pääni posahtaa =)

      Poista