torstai 3. lokakuuta 2013

Tarha on poliittinen paikka


Koska perheeni hyvinvoinnista tuli poliittista?

Johtuen perhepäivähoitorinkimme kahdesta toisestaan riippumattomasta raskautumistapahtumasta, joudumme suureksi epäonneksemme luopumaan siitä. Uusi päivähoitopaikka on täten pikana haussa. Mieluiten jo joulukuussa äitiyslomani alkumetreillä, sillä imemään opettelevan pikkusisaruksen kanssa ei ole hääviä totutella uuteen hoitopaikkaan.

Pitkän ja perusteellisen pohdinnan ja riskianalyysin jälkeen valitsin kaikista lähimpänä olevan hoitotahon, jotta voin itse näppärästi kärrytellä esikoisemme hoitoon, vaikka vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Tällöin en ole riippuvainen autosta, enkä mieheni työmatkat ole katastrofaalisia arjen romuttajia.

Soitin oitis päivähoitopaikan johtajalle kysyäkseni vapaita paikkoja. Selitin perheemme tilanteen. Toinen lapsi syntymässä joulukuun lopulla, perhepäivähoitorinki hajoaa ja uusi paikka tarvitaan koska en koe pystyväni hoitamaan kahta lasta yhtäaikaisesti kotona. Sitä paitsi mukulani rakastaa ja tarvitsee ikäistään seuraa.

Ensimmäinen responssi johtajattarelta oli seuraava: kuten julkisessakin keskustelussa on käytä asiaa läpi, on suositeltavaa toisen vanhemman jäädessä kotiin, että molemmat lapset ovat hänen kanssaan.

Tätä seurasi syyllistämiskortti siitä, että jos toinen menee tarhaan äidin jäädessä kotiin jää sisarsuhde luomatta, suhde vanhempiin kärsii ja noin pienen lapsen ei ole itse asiassa muutenkaan hyvä olla vieraiden ihmisten hoidossa, isossa tarharyhmässä ainakaan kokopäiväisesti.

Aha. Että miltei kaksi ja puolivuotias lapseni unohtaa tarhassanne äitinsä ja isänsä ja vihaa lopun elämäänsä sisarustaan. Ja että minä olen paska äiti kun kehtaan tätä vaihtoehtoa edes harkita.

Fine, tässä maassa on vapaa sana ja kestän kritiikin, mutta entä perheeni hyvinvointi?

Eikö se, että äiti kertoo inhoavansa kotiäitielämää, kokevansa suurta epävarmuutta olla kahden lapsen kanssa kotona, pelkäävänsä väsymystä, turhautumista ja raivoa, joka on tuttua jo ensimmäiseltä kierrokselta riitä perusteeksi?

Eikö se kerro mitään, että lapseni on ollut kokopäiväisesti hoidossa jo vuoden, vailla mitään vaikeuksia, puhumattakaan ryhmän sosiaalisista hyödyistä ja muksun vertaisseuran tarpeesta? Ei silloin kukaan syyllistänyt minua yhtään mistään.

Eikö se kerta kaikkiaan merkitse yhtään mitään, että olen äitinä valvonut monta yötä asiaa pohtien, eri vaihtoehtoja pyöritellen, itseäni syyllistäen, huonoa äitiyttä potien, että mikä on parasta minun lapselleni ja meidän perheellemme?

En ole päätynyt tähän vaihtoehtoon vailla ymmärrystä ja hetken mielijohteesta, vaan pitkän tien kautta, ihmisiä haastatellen, omaa tutkimusta tehden, artikkeleita lukien. En ole kasvatustieteiden maisteri, mutta olen sentään perheemme täysivaltainen jäsen ja lapseni äiti. Hänen lähin mahdollinen ihminen, tuki, turva ja äiti.

Ja hei, näitä asioita miettiessäni en todellakaan ole pohtinut, mikä on poliittisesti korrektia.

Tällä hetkellä laki suojaa minua. Saan viedä esikoisen tarhaan – anteeksi päivähoitoon, koska sen sanan käyttäminen on kuulemma myös epäkorrektia -  jos haluan. Tähänkin on tulossa muutos vuoden sisään. Toista lastaan odottavien oletetaan olevan kotona kahden kanssa. Painetta lisätään, äitejä syyllistetään, järjestelmä ohjaa yksilöitä.

En ota tähän asiaan enempää kantaa yhteiskunnallisella tasolla, mutta henkilökohtaisella tasolla on erittäin inhottavaa, että päivähoitojärjestelmä istutti minuun epävarmuuden ja huonon äitiyden siemenen. Ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi.

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä jutusta tuhannesti!! En ole olekaan ainoa tässä maailmassa, jolla tasan sama tilanne. Ainoa ero on se, että esikoiseni ei vieläkään (valitettavasti) ole tarhassa, johtuen opiskelutilanteestani. Mutta ei tämä kotona olo kaikille herkkua ole.
    Itse olen kohdannut sen päiväkodin johtajalta, että "ei kyllä 2-vuotiasta kannattaisi tuoda tarhaan...mutta jos nyt on pakko..". Kuinka kamalaa! Tuo arvostelu mitä äidit joutuvat kokemaan on ihan älytöntä.
    Toinen fakta on se, että osa lapsista oikeasti rakastaa tarhassa /ryhmässä oloa! Omani on nyt sentään kerhossa 3 krt/vk ja haluaisi sinne joka päivä. Siitäkin syyllistettiin: "ei 2 vuotiasta sentään kolmena päivänä viikossa kerhoon".

    ps. tää on hyvä blogi - avaudu vaan lisää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuittaan kaiken sanomasi.
      On se hassua, kun meidän mukula on kuitenkin ollut jo vuoden päivät päivähoidossa, mutta nyt yhtäkkiä tarhan vaihdon sattuessa kohdalle, tippuu hän täysin päivähoitoon sopimattomien joukkoon. Jos tarha on noin paha paikka lapsille, pitäisi se kieltää lailla...

      Kiitos kommentistasi, vieläkin kiehuttaa..

      Poista
  2. Niinpä! On se kyllä ihme, että tällainenkin asia on saanut minua harkitsemaan lapsen teon lykkäystä. Meillä poika meni hoitoo 1,5 vuotiaana ja nyt 2-vuotiaana on ihan kokopäiväisesti. Ja koska kaikki on mennyt hyvin, niin olen ajatellut, että kai sitä kakkosen tekoa pitää lykätä, ettei tällaista syyllistämistä tulisi niin paljoa. Tai ettei ne ihan oikeasti vaatisi minua jäämään kahden kanssa kotiin! Tällä hetkellä en nimittäin paria päivää pitempään jaksa pojan kanssa olla kahdestaan, koska en jaksa koko aikaa leikkiä. Sitä varten on ne ihmiset, jotka tykkäävät leikkiä ja istua hiekkalaatikon reunalla.

    Lapsenteon lykkäyksessä on toki se riski, että toista ei tule vanhenemisen takia. Sitä ne poliitikot voisivat kanssa politisoida ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitinä pitää tottua kestämään kritiikkiä milloin mistäkin, sen olen huomannut. Paksua nahkaa pitää jotekin kehittää itsensä puolustamiseksi.

      Mutta kyllä se kritiikki silti tunkeutuu vähän väliä ihon alle!!

      Mutta älä ihmeessä toisten kritiikin takia lykkää mukulan tekoa. Pitää yrittää tässä kaiken neuvojen ja kritisoinnin keskellä yrittää muistaa kenelle tätä elämää elää. Kaikkia ei voi miellyttää ja omaan äitiyteen ja harkintakykyyn pitää voida luottaa. Se on ainoa peruskallio.

      Poista
  3. Uutena lukijana halusin heti kommentoida, kun kuulostaa joskus niin hassulta tuo suomalainen paivahoitokeskustelu taalta ulkomailta kasin. Kumma, etta kaikista keski-eurooppalaisista lapsista ei kasva traumatisoituneita aikuisia. Esimerkiksi taalla Belgiassa alkaa (leikki)koulu 2,5-vuotiaana tai viimeistaan 3-vuotiaana. Vaikka koulu ei olekaan pakollista ennen 6v. ikaa, lahestulkoon kaikki lapset kuitenkin aloittavat sen tuolloin 2,5-3v. Taalla on ihan tavallista ajatella, etta koulu/tarha on hyvaksi lapselle ja sita pidettaisiin kummallisena, jos 2,5-3v. pidettaisiin kotona uuden vauvan syntyman takia. Ja koulu on ilmaista eli valtion/kunnan maksamaa. Tuntuu hassulta, etta siella syyllistetaan asiasta joka muualla ei ole edes keskustelun aihe.

    VastaaPoista
  4. Mahtava näkökulma. Tämä aihe on tosiaan niin kulttuurisidonnaista kuin paikallispolitiikkaa tyylillä maassa maan tavalla. Ja tietty lisämausteena toimii suomalaisen äidin ydinajatus ja ideaalimalli.

    Ja toki pitää muistaa, että jokaisella on omat henkilökohtaiset milipiteensä, jopa tarhan johtajattarillakin. Kuten minullakin =)

    olin vastikään kanadassa kuuakuden ja siellä täysin vastoin suomen meininkiä kannustettiin äitejä tuomaan lapsensa hoitoon, jotta he pääsevät nauttimaan esimerkiksi kampaajalle. Huom nauttimaan. Suomessa äidit eivät nauti vapaa-ajastaan. Siitäkin kannetaan huonoa omatuntoa.

    Tätä täytyykin pohtia hieman lisää... kiitos kommentistasi

    VastaaPoista
  5. Meillä esikoinen jatkaa perhepäivähoidossa, jossa hän on ollut jo vuoden. Huolimatta siitä, että minä olen kuopuksen kanssa kotona. Meiltä molemmmilta (esikoisen kanssa) hajoaisi pää, jos olisimme toistemme seurassa 24/7. Hän kaipaa hoitokavereitaan, eikä tullut mieleenkään häntä riistää mieleisestä hoitopaikasta minun jäätyä uudelleen kotiin.

    Tosin olen joutunut tätä seikkaa perustelemaan ja selittämään useille ihmisille, jotka ovat asiaa ihmetelleet. Osa on rivien välistä antanut ymmärtää minun olevan paska mutsi, ihmettelevän, enkö oikeasti voi pitää esikoista kotona hoitovapaani ajan jne. Mutta me onneksi tiedämme, että tämä on meidän perheelle paras ratkaisu. Silti se muiden kritisointi vähän kirpaisee, tunnustan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä näyttäisi olevan prikulleen samankaltainen tilanne. Perhepäivähoitopaikka (yksityinen) näyttää juuri ja juuri oleva voimissaan kun uusi mukula syntyy. Tälle tädille on vihdoin ok että mukulamme jatkaa ryhmässä, tosin hänkin suositteli ENINTÄÄN nelipäiväistä viikkoa, joka muuntuisi kevään jälkeen ENINTÄÄN kolmipäiväiseksi.

      On tää kumma kun eiskoisen perään pitää niin huolella katsella, varjella ja vaalia, mutto tosikoisen kohdalla on ihan helt okej että se viettää päivänsä kotona riehuvan äidin ja esikoisen seurassa, jolloin sille ei taatusti jää aikaa kuin muutama minuutti per tunti...

      Poista