keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Ätätätätäti

Murmeli on oppinyt ensimmäisen kunnollisen konsonanttinsa. Se on T-kirjain. Ja kun siihen lisää muutaman merkittävän vokaalin niin sehän tarkoittaa äiti. Siis ihan ilmi selvästi.

Miss sunshine on aivopestävässä iässä. Kun tuttavaperheemme kolmiviikkoa vanhempi lapsi oppi hokemaan äti ja appa (pappa) pilkahti ilo silmissämme. Meillekin lisää puhetta kehiin!!

Tästä alkoi aivopesu, joka on jatkunut jo viikon verran. Lisäsin päivittäiseen repetuaariini aivottomat hokemat "äiti antaa ruokaa", "äiti tulee kohta", "äiti on tässä", "äiti pesee hampaita" jne, hoin muutenkin pari ylimääräistä äitiä päivittäin ja kehotin lasta toistamaan perässäni Ä-I-T-I ja kas, viikonloppuna sieltä ilmestyi se arvokas T.

Nyt kun ipanan nostaa sängystä heräilemän, odottaa sängynpohjalla jalkopäähän yön aikana kierinyt hymynaama, joka kiljaisee ÄTÄTÄÄTÄTÄ! Ja kun oikein pitkään ja hartaasti toistan nykyistä kutsumanimeäni tulee lapsosen suusta pieni ja vaimea, miltei kuulumaton "- - ti". Siis onko tämä nyt se äidin esiaste? Voiko tätä tulkita toivonrikkaasti johonkin suuntaan? Puuhuuko pikku einsteinimme jo?!

Myös isi on aloittanut aivopesun. Tätä on toistaiseksi seurannut se, että muksu vain suhisee ja kuiskailee.

2 kommenttia:

  1. Samaa mietitty täällä. :) Tyttö on syntynyt syyskuun puolivälissä ja jo jo tossa muutama viikko sitten alkoi tulla tommosia ätätätätää-juttuja. Tänään mies tuli yövuorosta (ja me oltiin lapsen kanssa heräämässä-niin tai siis oikeastaan lapsi oli heräämässä, itse olisin vielä halunnut nukkua-kukonlaulun aikaan), niin laps alkoi ryömiä miestä kohti ja kiljaisi iloisesti: "Itäää!"

    Mun äiti jo kysyi, et olenko kirjoittanut vauvakirjaan ylös noita ensimmäisiä sanoja, mut kun en tiedä, et onko toi jo puhumista. :D Netistä yritin etsiä, et mistä iästä lähtien lapsi osaa sanoa jotain sanoja, mut en löytänyt mitään järkevää. Tarttis varmaan mennä kirjastoon hakemaan tietoa. P.S. Kiva blogi sulla! Löysin tän vähän aika sitten ja jäin kerrasta koukkuun. :)

    VastaaPoista
  2. No onhan se äiti ja isi, meillä repertuaariin kuuluu vielä heeti eli koiramme veeti. Ei voi olla enää sattumaa!

    Ja kiitskiits, oikein posket punottaa kehaisustasi.

    Katohan sellainen kirja, kun Vireä vauva (Woolfson R.), siinä on vauvan kehityksestä eri kuukausilta liittyien puheen, liikkumisen, käden ja silmän yhteispelin, oppimisen sekä sos. ja emot. juttujen kehityksestä.

    Vaikka lasta ei saakkaan kuukausimitalla arvioida muihin ikätovereihin/kehitysopuksiin verrattuna, niin tästä kirjasta on kuitenkin hauska vilkuilla mitä mihinkin ikäkauteen suurinpiirtein kuuluu. Ja ihmetellä sitten mitä oma muksu ei ainakaan osaa ti todellakin on jo osanut moooooonta kuukautta sitten =)

    VastaaPoista