Napa kiven päällä, hups

Minä lennän polskin ja uin, sanon sulle kvak ystävälle kvak, kvak sanon teille kaikille (jotka ui)!

Vauvauinnista hyvää päivää. Jo toista kertaa. Kertoja olisi pitänyt olla tähän mennessä jo neljä käytynä, mutta flunssa esti.

Nyt ollaan muutaman kerran viisaampia siitä, mitä vauvauinti meinaa. Ja se meinaa...öö... vauvan kantelua vedessä. Ei uimista, vaan vauvan kieputtamista vedessä, outoja lasten lorulaululeikkejä ja verenpaineen nousua puku- ja suihkuhuoneessa.

Vauvauinti näet kuulostaa mahtavalta, mutta ei se pienokainen (ainakaan meidän) oikein heti osaa uida tai edes polskia riemusta altaassa. Vauvan kanssa itseasiassa vain lillutaan pitkin altaan sivuja. Tai no, muut, jo kokeneemmat vauvat siellä polskivat iloissaan, mutta murmeli hörppäsi vettä, kalisutti hampaitaan ja jahtasi vedessä kelluvaa palloa vailla mitän uimisen elkeitä. Päähän kaadettu vesisangollinen sukellusrefleksin toimivuuden testaamiseksi oli sekin jo hieman liian hurjaa.

Itse asiassa vauvauinti on kokonaisuudessaankin todella hurjaa puuhaa, kun siihen pääsee sisälle paremmin. Siis jos näin vain itse haluaa, kukaan siellä ei mihinkään pakota, mutta uusia temppuja siellä voi oppia minkä vain jaksaa. Naapurivauvaa esimerkiksi päästettiin vapaana liukumaan vesiliukumäkeä mahallaan altaaseen. Äiti tietty otti kopin, mutta minä meinasin pyörtyä. Ei siis liukumäkiharjoitetta meille vähään aikaan.

Muille, vähemmän uskaliaille uintitapahtuma on vain pukuhuonekamppailua ja kloorattu keho, jota ei edes ehdi pestä uinnin jälkeen. Nälkäänsä huutava ipana pitää miehen tai naisen liikkeellä ja silloin lennetään.

Jään silti odottamaan innolla mitä seuraavalla kerralla tapahtuu. Jos emme tee muuta, kuin hoilaamme krokodiiilen i biiilen, niin uitan lastamme seuraavaksi anoppilan poreammeessa. Se ei maksa 69 euroa kuussa.