Tällä kirjoituksella jinxaan tulevat uneni, mutta olkoon. Olen nimittäin saanut nukkua joulusta asti niin hyvin, että oksat pois.
Murmeli on kierimisen, soseiden syömään opettelun ja ryömimisharjoittelujen seassa päättänyt alkaa nukkumaan. Vanhempia vaivataan enää kerran yössä, yleensä kolmen neljän aikaan, jolloin ruokaa menee alas vain nimellismäärä. Tämänkin kerran voisi jättää varmasti hyvillä mielin jo pois, mutta menköön nyt vielä. En jaksa kuunnella sängystä kuuluvaa tuhinaa puolta tuntia, vaan lapsi hiljenee syöttämällä huomattavasti nopeammin.
Nyt miltei kuukauden pitkiä unipätkiä nauttineena, voin todeta, että järki kulkee taas ja elämä voittaa sittenkin. En olisi ikinä uskonut, että tuntuu suorastaan mahtavalta herätä neljän aikaan syöttämään ja uinahtaa sen jälkeen isännän viereen heräten aamulla aivan pirteänä. Wuhuu!! Mustat silmänaluset ovat (toistaiseksi ja minin flunssan aiheuttamaa väliaikaista univajetta lukuunottamatta) poistuneet!
Ja psssst, oikein hiljaa kuiskattuna: tyttö nukkui viimeyönä ensimmäistä kertaa koko yön putkeen.
Ilman syömisiä. Yhtään mitään syömistä. Maidoton yön. Vihdoin.
Onneksi olkoon! :)
VastaaPoistatähän pitäisi lisätä että ja pitkät päiväunet jääneet historiaan... tou.
VastaaPoista