Itsediagnosoitu

Moikka, tällä on tämmöistä ihottumaa kyynärtaipeissa.

Hmm, katsotaan.

Ajattelin että oisko se ihottumaa maidosta?

Hmm, saattaa olla.

Joo, maidostahan tätä tulee eikö?

Näinhän se voi olla.

Nyt varmaan kannattaa sitten välttää maitoa lapsella eikö?

Nnjooh.

Tadaa, mahdollinen maitoihottuma ja allergia kirjoitettu neuvolakorttiin! Ilman testejä, ilman perusteita!

Hommaako kukaan muu omalle lapselleen vahingossa diagnooseja, jotka on itse tietoviisaana googlaavana äitinä ennalta päättänyt ennen koko lääkäriin menoa? Tai jotka vaan ovat valistuneita arvauksia ja muuntuvat yhtäkkiä todeksi vailla huolellista tutkimista?

Jotenkin joudun kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa marssin lääkärille, kerron mikä lasta vaivaa ja minkä lääkkeen siihen vaivaan tahtoisin. Ja saan ne molemmat, sekä diagnoosin, että lääkkeen.

Ja kyse on nyt siitä, että en ole lääkäri, vaan tehokas googlaaja, joka etsi mukulansa nenän vuotamiselle jonkin kirjainyhdistelmän (rsv, adeno, rino, influenssa jne) ja menee ehdottamaan sitä lekurille. Lääkärin pohtiessa perusräkäpylväitä nenänpielessä, onnistun vaatimaan puolihuolimattomasti antibiootit varmuuden vuoksi, ja kas, lääkärihän kirjoittaa ne, asiakkaan varmuuden vuoksi.

Törmään tähän muuallakin, esimerkiksi neuvolassa. Marssin usein ovesta sisään omine tietoineni ja lopputulemana neuvolantäti uskoo itsekin omat teoriani milloin mistäkin. Olen esimerkiksi esiintynyt besserwisserinä siitä, miksei lapsemme nuku pidempiä kuin tunnin pätkiä, tai miksi sillä on punaiset läiskät kyynärtaipeissa tai mikä kauhukohtaukset saa aikaan.

Olenkin hämmentävän usein se ainoa (muka)asiantuntija huoneessa. Neuvolatädit ja lääkäritkin peesaavat mielipuolisia ideoitani ja nyökyttelevät keittiöpsykologisoinnilleni/lääkäröinnilleni. Olen asiakas, joka saa sen minkä haluaa, tilaa itselleen mieluisan diagnoosin ja lääkkeetkin kaupan päälle.

Mikseivät lääkärit pidä puoliaan?

Tahtoisin kovasti neuvontaa, en omien visioideni ruokkimista tai päästämistä valloilleen. Tahdon asiantuntijan sanovan, että no, se nyt on vain räkää ja sitä tulee ja menee. Ja rouva hyvä tähän nyt ei kertakaikkiaan kannata nyt ottaa sitä "varmuuden vuoksi antibioottia".

Älkää hyvät sairaanhoidon ammattilaiset päästäkö äitejä hyppimän työpyödillenne! Ei me mistään tajuta mitään, me vain änkätään ja googlataan ja änkätään lisää, vain ja koska olemme pohjia myöden huolissamme lapsosistamme.  Ja faktahan on että äidit ovat lastensa asiantuntijoita ja oireiden mestari haistelijoita, mutta lääkäritätien ja -seien pitäisi tulkata näistä oireista jotakin valistuneempaa.

Vaikka se äiti kuinka kiukuttelisi.


Vai meneekö tämä ajatus nyt ihan metsään?