Ystäväni nenäkannu, tuo pahimmista vihollisista iljettävin, on taas täällä. Kärsin kolmannesta flunssasta tämän raskauden aikana eikä loppua näy.
Kahdella ensimmäisellä kerralla olen saanut antibiootit, jotka jätin syömättä niistä seuranneiden muiden mukavien oireiden takia. Penisilliini ei sovi minulle ja eritoten omalle bakteeriekosysteemilleni...
Kolmanella kerralla marssin taas jälleen kerran tunnollisesti kauhistuttamaan työterveyslääkäriäni. Tuntuu, että kukaan kohtaamistani työterveyslääkäreistä ei hihku innoissaan keskeytettyäni heidän diagnosointinsa tylyllä "olen sitten raskaana" -lauseella. Lääkärien suut vääntyvät kauhuun, sillä kukaan ei oikein tiedä mitä raskaana olevalle saa ja ei saa syöttää turvallisesti. Viimeisinkin lääkäri määräsi minut perusverenkuvaan, jotta saataisiin varmuus kannattaako antibioottia määrätä. no ei kuulemma, virukselta näytti ja lääkäri huokaisi helpotuksesta.
Ja suositteli nenäkannua, höyryhengitystä ja strepsilsiä, kuten kaksi muutakin edeltäjäänsä. No shit.
Siinä vaiheessa kun tunteja yöllä koko perhettä valvottava yskä, tai edellisellä kerralla ollut poskiontelutulehdut ovat kestäneet viikon, voisin imaista mitä tahansa antibioottia. Tässä vaiheessa nenäkannu ei enää auta, ja olen jo todennaköisesti kaiken näistä jo kokeillut. Mutta kiitti taas vinkistä eniveis.
No, palasin tänään taas viholliseni nenäkannun ääreen, viimeisenä toivona. Ja sain aikaan taas saman kamalan lopputuloksen, minkä takia kärsäkäs jääkin usein hyllyyn käyttämättömänä.
Inhoan koko prosessia. Sitä, että suolaa sekoitellaan nenälle mukavan lämpöiseen veteen. Bullshit, ei sellaista tunnetta olekaan, jossa nenään tunkeva vesi olisi jotenkin mukavan tuntuista. Siinä ei lämpötilat pelasta.
Inhoan sitä seuraavaa vaihetta, joissa päätä kellistelemällä eri kulmiin löytää lopulta mukavan valutteluasennon. Ei sellaista ole. Joko vesi tulee ulos nenästä ja suusta yhtä aikaa - tukehtumisen tunne on kertakaikkisen mahtava - tai tuntuu kuin se pyrkisi nenästä ja kyynelkanavista yhtä aikaa. Not nice.
Eniten inhoan prosessin viimeistä vaihetta, jossa pitää niistellä päällään seisten viimeisetkin veden rippeet ulos nenästä. Viimestään sohvalle istuuduttuani jostain purskahtaa aina jemmaan jäänyt räkävesiseos paidan rinnuksille. Onteloideni syöverin ovat tutkimattomat. Lisäksi lopulta tunne siitä, että nenä on edelleen täynnä vettä, samoin korvakäytävät, on inhottava. Ei laisinkaan luokkaa tahdon huomenna uudelleen saman käsittelyn.
Kaikista omituisinta on kuitenkin se, että nenäkannua suositellaan aina flunssan yhteydessä, missä todennäköisyys toisen sieraimen totaaliselle tukokselle on suuri. Kertokaa, miten helkkarissa valutat näppärästi päätä kallistaen suolaliuoksen sieraimesta toiseen, jos edes henki ei kulje?
Fridanenäimuiroin kohta itseni. Tai ehkä parisuhteemme on jo siinä pisteessä että Isäntä . . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti