Voi suuri turhanpäiväisyys ja valitus ja turhimus, mutta pakko kai tästäkin on nyt pakko ottaa pienet kierrokset ja voltit.
Tiedän, että raskauteen kuuluu painonnousu ja ruumiin kohtalaisen radikaalit muutokset, mutta minulla on kasvukipuja. Nimittäin oman ruumiinkuvani kanssa. Kiitos nykyään niin ihanan makuisen ruuan ja suuren ruokahaluni, vaaka on alkanut näyttää noususuhdannetta. Tämä on normaalia - tiedetään tiedetään - mutta silti hieman, öh, järkyttävää.
Olen pysynyt samoissa mitoissa jo pitkään ja aikuisiän paino on loksahtanut kohdalleen niillä säälittävillä liikunta-ja ruokamäärillä mitä olen tottunut päivästä toiseen suorittamaan. Nyt rutiineissa on selkeästi tapahtunut muutos, joka näkyy ah niin ihanan ärsyttävässä uudessa digitaalivaa´assamme. Entinen vaaka näytti armeliaasti jotakin pyöristettyä lukemaa kymmenen kilon tienoilla, mutta uusi vaaka kertoo sadan gramman tarkkuudella tuskallisen totuuden. Suunta on ylös, kenties pysyvästi, kenties vain joksikin aikaa.
Lisäksi säälittävä vatsa turvottaa aina välillä. Vauvasta se ei vielä todellakaan johdu, vaan nestekertymästä, mutta olo on hieman outo. Pullottava, iso, pyöreä, maha - minun maha. Kuuluuko toi oikeasti mulle? Eihän se enää kasva (eipä!!) ?
Ajatus on ristiriitainen, sillä vauvamaha on sympaattinen ja osin ehkä toivottu juttu, mutta samalla jotenkin paljastava. Mahan tullessa esiin, ei sitä voi enää piilotella, ei enää itseltä kuin muiltakaan. Se on kuin huutomerkki muille: katsokaa, täällä lisäännytään, niin kilojen kuin suvunkin osalta!
14 vko + 1,5 kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti