Jokos, jokos?

Mitä tapahtuukaan, kun nuoripari kohtaa, seurustelee pitkään ja saa koko suvun kiinnostumaan tekemisistään?
No, ensin pällistellään ja tutustutaan puolin sun toisin, sanotaan käsipäivää ja illallistetaan. Sitten alkaa oikea anoppi- ja appiehdokkaisiin tutustuminen sauna/teatteri-illoissa, viskin tai kuplivan kera (riippuen anoppilan perinteistä). Pikkuhiljaa astuu kuvioihin loppusuku ja kas kummaa lopulta alkaa nuorenparin peruspiina: no koskas meette naimisiin?

Tämän vaiheen onnistuin alkuun ohittamaan tokaisulla: heti kun joku maksaa häät. Törkeää, tiedetään, mutta en jaksanut kuunnella kuuden vuoden seurustelun jäälkeen enää yhtään kommenttia. Lopulta meni hermot ja häät järjestettiin pikavauhtia. Kaikkien anoppien ja sukulaisten kauhuksi. Hykertelin itsekseni että hah, siitäs saitte, prinsessahäitä ei tuulut eikä sukulaiset päässeet kuukausikaupalla fiilistelemään nuorenparin suurta rakkauden kliimaksia. Vihkitilaisuuteen osallistui vain viisi ihmistä: tuomari, me ja kaasobestmanit. Thats it.

Häiden jälkeen ovela muuvimme paljastui huonommaksi kuin osasin odottaa. Hääkyselyt kylläkin loppuivat, mutta äkkihäät tarkoittivat rakkaille vanhuksillemme ilmiselvää yllätysperheenlisäystä. Anoppi hypettikin itsensä heti häiden jälkeen hurmokseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun häiden jälkeen katosin muutamaksi kuukaudeksi maan alle (ihan normaalisti kesälomille), oli soppa valmis. Kesän lopulla rakas anoppini (siis ihan oikeasti rakas, vaikka näin nyt tilitänkin) tunkaisi itsensä hätäpäissään uuden sisustussuunnitelman kera kylään. Ihmettelin miksi kahvi ei maistunut. Pian tajusin, että kyse ei ollut kahvista, vaan jostain muusta. Tajusin vasta loppuvierailusta, että mahani oli tarkkailun alaisena. Olinkin jo kotvan aikaa ihmetellyt miksi sen katse harhailee koko ajan keskivartalossani...

Näitä on kertynyt vuoden mittaan jo muutama vastaavanlainen esimerkki. Olen ratkonut tilanteen kylässä ollessani kaappaamalla koko viinipullon (pahimmillaan konjakkipullon) viereeni ja nauttinut ison lasillisen irvistellen uteliaille katseille.  Joskus jopa toisenkin heti perään jotta vakuuttavuus olisi taattu. Viimeksi ärähdin veljelleni, joka kyseli sukulaispojan rippijuhlissa kaikkien vieraiden edessä että jokos, jokos? Hiuppuhetket koin, kun viime keväänä oltiin kyläilemässä sukulaisilla ja kesken hulppeaa päivällistä naamaani läväytettiin kysymys: oletteko lopettaneet jo ehkäisyn? WTF!?!

"Joo ollaan, tahdotteko tietää vielä asennot missä mambotaan? Olisiko antaa neuvoja?"