Nokka vuotaa ja keljuttaa. Syksyn eka flunssa on tässä ja nyt. Innostuin hetkeksi jo siitä, että kyse olisi raskauden ensi merkeistä. Tämä tietty pälkähti pieneen päähäni ahkeran googlauksen jälkeen. Joo, tiedetään, googlausta ei kannata liiaksi harrastaa tai oma ajattelukyky katoaa.
Minkä sille kuitenkaan voi kun toiveissa on jakautua, saada vauva, kersa, baby, oma lapsi, jota ei kuitenkaan kuulu. Damn.
Asiasta päätettiin jo viime vuoden puolella yhteisymmärryksessä Isännän kanssa. Yritys akoi tänä vuonna, ennen kesää. Maaliskuussa lähti keppi (ehkäisyimplantti) kädestä ja rinta kaarella vastailin ehkäisyneuvolan tädeille että nyt ollaan lasta tekemässä. Tosiasiassa punastelin vastaanoton penkillä kuin viimeistä päivää, kun ne kysyivät jatkoehkäisystä. Tuskan hiki otsalla selitin että kyllä sitä vielä jatketaan perinteisillä, ei hormonaalisilla vehkeillä ehkäisyä. Ihan kuin niitä tätejä olisi tämä seikka kiinnostanut.
Minua kuitenkin kiinnosti. Ekaa kertaa elämässä piti heittää pillerit ja hormonivalmisteet nurkkaan ja ryhtyä vastuuttomaksi. Tämä jännitti, sillä olen koko ikäni yrittänyt vain torjua huolellisesti mahdollisten lasten tuloa. Nyt sitä ei enää tarvinnut tehdä. Hämmentävää. Niinpä aluksi kokeiltiin ihan pikkuisen ilman mitään suojapukuja. Lasta ei kuulunut. Kokeiltiin vähän lisää, eikä kuulunut vieläkään. Nyt sitten ollaan jo vannottu, että mennään kohta jo ihan tosissaan, verenmaku suussa jos mitään ei tapahdu.
Nyt e-neuvolakäynnistä on kulunut puolisen vuotta ja mitään ei kuulu. Vieläkään. Täh!? Eikö sen raskautumisen pitänyt olla joka nurkan takana vaaniva vaara, teinityttöjen (ja niiden vanhempien) kauhu? Lupasin Isännälle, että alkuun ei olla tosissaan, vaan luotetaan "toivottuun vahinkoon". Isäntä toivoi myös, että apteekeista ei kaivettaisi heti alkuunsa kaiken maailman testitikkuja o-päiviä varten.
Noudatin kiltisti pyyntöä, mutta nyt alkaa jo kummastuttamaan: mikä mättää!? Isäntäkin on ruvennut hermoilemaan sillä hänen sukupuunsa muutamat oksat kantavat lapsettomuuden oireita. Nyt on päätetty, että on aika tarttua toimeen ja koota taistelusuunnitelma.
Tikkuja en vielä(kään) ostele, mutta jos ei homma superluomuna onnaa, on turvauduttava googleen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti