D-day meni ja suoriutumisprosentti oli kiitettävän korkea. Olin todellakin sitä mieltä, että olo on fruitful, todella fruitful. Tästä seurasi sitten vuosisadan tarkkailuoperaatio. Jo heti ensimmäisinä iltoina tunnustelin, kuulostelin, kokeilin, pohdin aavistelin ja räpelsin omaa olotilaani, josko se antaisi merkkejä onnistumisesta.
Tiedän (koska googlasin), että säälittävän pieni pallura kiinittyy, jos on ottaakseen, vasta viikon h-hetken jälkeen, mutta en silti mahtanut sille mitään. Tökin omaa mahaani niin ankarasti, että vasenta puolta alkoi särkeä. Siitähän vasta riemu syntyi ja tökkiminen lisääntyi. Tämäkö on nyt se alkutuntuma? Entä tarkoittaako oikeankin puolen vatsan nipistely jotain? Entä tämä väsymys, huono olo, karkin himo, herkistymiset?! Onko nyt show alkanut?!?!?
Ei. Todennäköisesti ei, sillä vatsan tökkiminen sai mahani nipistelemään, väsymys johtuu pitkäksi venyneestä viikonlopusta, huono-olo siitä samasta syystä, karkin himo on arkipäiväistä ja aina ollutkin ja herkistymiset liittyvät sympaattisiin elokuviin joiden perään itkeskelen muutoinkin. Voi tätä vainoharhaisuuden määrää. Kaiken kukkuraksi päätin vielä tehdä testin, vaikka hyvin tiesin, mitä se näyttäisi. Tämäkin vain sen takia JOS sattuisin olemaan raskaana ja olemme menossa viikonloppuna rapujuhliin niin JOS siellä pitäisi ottaa viiniä ja JOS joku tarjoaakin snapsia ja JOS nyt voisin lopettaa tämän jossittelun.
Tulee jos tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti