No ni, eipä tullu plussaa eikä testauksesta tarvinnut huolehtia sen kummemmin. Täti punainen käveli taas pirteänä ovesta sisään ja vauvahaaveet voi taas unohtaa hetkeksi. Tällä kertaa onnistuin ottamaan uutisen aika raskaasti vastaan. Meinasi jumppatunnilla tulla itku silmään jo alkuverryttelyn aikana.
Tässä alkaa pikku hiljaa hiipiä epäilys josko kaikki ei ole hyvin. Kaikkien kohdalla ei nimittäin aina hommat suju kuin leffoissa ja väkisinkin pohdituttaa josko tämä osuu nyt sitten omalle kohdalle.
Tuntuu kovin hölmöltä kuvitella lastenhuoneen tapettikuosia, säästää vanhoja omia leluja varmuuden vuoksi, hymistellä sukulaisten lastenrattaat -tarjouksille että kohta taidetaan tarvita, jos sitä tilaisuutta ei koskaan tule. Olen jo melkein sortunut ihanien vauvan vaatteiden ostamiseen tai muun krääsän haalimiseen paremman puutteessa.
Tämä on hajottavaa, mutta uutta yritystä täytyy laittaan taas kehiin. Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti