Ei aikaa ideaaleille

Vedin eilen hammaslääkärissä imurit väärään kurkkuun. Sain nimittäin nuhteita. Ei niinkään erinomaisesta purukalustostani, vaan siitä, että kehtasin julki laiminlyödä ideaalita hampaiden hoitoa.

Sain ohjeet sähköhammasharjankäyttöön päivittäin. Tähän tokaisin, että harjaan mieluummin tavisharjalla, koska se on nopeampaa. Hampitäti tuhahteli piittaamattomuudelleni ja ohjeisti käyttämään päivittäin lisäksi hammaslankaan.

Repesin höröttämään, minäkö ehtisin kaiken sen kahden mukulan iltatoimien välissä todella heilua kahden minuutin ajan sähköhammasharja suussa ja vielä langoitella kaupanpäälle? No way! Ilmoitin, että käytän mielummin hammaslanka-aikani sohvalla makoiluun, tai nukkumiseen.

Tästähän hampitäti ei tykännyt, vaan saarnasi pitkän tovin asian tärkeydestä. Minua hän ei kuitenkaan vakuuttanut - päin vastoin - kiukustuin.

En pidä siitä, että tässä yhteiskunnassa näitä ideaalisia suoritustapoja tuputetaan ovista ja ikkunoista. Ei niitä kukaan ehdi tehä. On valittava taistelukenttänsä.

Kunnolliselsta ihmiseltä vaaditaan paljon. Pitää muistaa hampaiden lisäksi ainakin harrastaa, etenkin liikuntaa. Suositus taitaa tätä nykyä olla vähintään 30 minuuttia reippailua päivittäin. Mielellään lihaskuntoa päälle. Lisäksi pitää muistaa olla istumatta liikaa. Puhumattakaan lantionpohjalihasten huoltosuosituksista.

Tämän lisäksi täytyy kokkailla terveellisesti ja syödä vitamiinit kiltisti.

Myös kauneuden hoitoon liittyviä tehtäviä kertyy rästiin. On päivittäisiä silmänympärysten rasvailuja ja viikottaisia kuorintoja, on hiusten harjausta 100 kertaa per päivä ja kuukausittaisia manikyyrejä. hieronnassakin pitäisi kuulemma juosta säännöllisesti.

Nukkuakin pitää muistaa jossain välissä, ainakin sen 8 tuntia päivässä.

Ja koiraa täytyy lenkittää. Käydä kaupassa, siivoilla, järjestellä ja mitä näitä arkihommia nyt kullakin on.

Ja ai niin - ne lapsetkin vaatii laatuaikaa. (Ja minä itse, mutta se ei edes mahdu tälle listalle.)

Että en minä hampilääkäritäti millään pahalla sitä hammaslankaa dissannut. Se vain ei juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä, eikä tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla.

Ehkä seuraavassa elämässä?