Muutto ohi, huh. Karmea kaaos, mutta edelleen hengissä.
Paria päivää ennen muuttoa havahduin kaameaan faktaan: meidän pieni suloinen tyttönen oli ryhtynyt muumiksi, aivan salaa ja huomaamatta. Muuttokiireistä johtuen en ollut (enkä muutenkaan yleensä näin edes toimi) seurannut kuinka usein vaippaan kertyy isommat tavarat. Muutama päivä ennen h-hetkeä tajusin sitten yhtäkkiä pikaisen laskutoimituksen ja muistelon seurauksena, että olin viimeksi kaksi viikkoa sitten kuskannut haisevaa pakettia roskikseen!
OMG!
Kaksi viikkoa panttaamista ja ipana ei ole moksiskaan. Äidin perus paniikilla soitin ajan pikkujättiin ja matka lääkärintadin alkoi. Lääkäriasemalla totesin, että nyt ollaan sitten ensimmäistä kertaa tämän ipanan kanssa lääkärissä, tästäköhän se kierre nyt sitten alkaa. Onneksi on vakuutus. Sitä vastaa hoitoa on pare saada kaikilla herkuilla.
Lääkäritäti tutki, pyöritti ja ihmetteli hyväntuulista vauvaa. Murmeli ei ollut moksiskaan. Isonappi oli jumissa mutta muuten vointi oli oikein hyvä. Lopulta raukkalle määrättiin perähuljutus, jonka sairaanhoitajatäti uljaasti tarjoutui tekemään. Ahtauduin turvakaukalon ja hoitolaukun ja talvitakin ja murmelin vaatteiden sekä itse murmelin kanssa noin 5 neliön kokoiseen hoitohuoneeseen, jossa täti suoritti toimenpiteen. Hiki otassa pelkäsin pahinta, mutta onneksi ipana otti sen nauraen vastaan. Tätikin hieman ihmetteli tytön ilmeisen omituista taipumusta nauraa kikattaa tiukan paikan tullen, putkilo hanurissa.
Tästähän seurasi sitten mielenkiintoinen ketjureaktio. Onneksi pikkujätissä oli hiljaista ja sain sairaanhoitajan suostuteltua jättämään minut ja kakkaongelmaisen lapseni hoitohuoneeseen huljutuksen vaikuttamista odottelemaan. Ja ah, mitäs sitten kävikään. Noin viisi minuuttia ja oli täysi tohina päällä. Rukoilin pamperseja kestämään tämän taiston ja pitelin lorisevaa pienokaistani pystyasenossa. Yleisissä tiloissa näky olisi ollut vähintäänkin surkean koominen. Sitä paitsi niskakakka oli jotain, mitä en juuri siinä tilanteessa toivonut kenenkään näkevän, jos se olisi tullakseen.
Vartin päästä täti tuli kyselemään joko maha toimii, vai pitääkö lähteä Jorviin asti selvittelemään tilannetta. Huoneeseen astuessaan hän kuitenkin totesi heti kärystä päätellen, että homma toimii oikein mainiosti ja lähetti meidät vaipanvaihtohuoneeseen. Siispä minä ja kaikki kamani plus kainaloista roikutettava kakkasammioni lähdimme vaipanvaihtoon.
Ja ah. Tätä en jaa sen enempää, mutta 2 viikkoa juntturassa ollut tavara ei ole kaunista mitenkään päin. Eikä vaipanvaihtohuone sen jälkeen, kun siellä kävin. Pyydän anteeksi.
Mutta tavara kulkee nykyään, kiitos huljutuksen, relatippojen, sairaskuluvakuutuksen ja kiinteän sapuskan.
Aivan oikein. Meillä syödään nykyään mangososetta ja harjoitellaan velliä. Lääkäritäti käski aloittaa jo kolmikuisena kiinteän syömisen hedelmäsoiseilla, jotta kuitua tulee ja maha toimisi. Ja se vörkkii!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti