Kun vauva sai nimen...

.. ja kun siitä vauva nimityksestä piti päästä eroon.

Niin. Meillä on vauvaa kutsuttu kohdusta maailmaan tuloon ja siitäkin eteenpäin vauvaksi. Tosikolla ei kertakaikiaan ole ollut mitään hellittelynimeä, työnimeä tai mahanimeä. Sinä missä ensimmäistä kutsuttiin Riiviöksi ja Raivariksi ja ties miksi jo mahassa ollessaan, ei tällä toisella raukalla ole ollut mitään standardivauvasta poikkeavaa nimeä. It is just a baby.

Mahassani kasvoi vauva, jota esikoinenkin oppi kutsumaan vauvaksi. Mahasta tuli ulos myös vauva, jota kutsuttiin ensinäkemältä edelleen vauvaksi - ja jota suureksi harmikseni koko perhe yhä edelleen sitkeästi kutsuu vauvaksi.

Vauvalle vaihdetaan vaippaa, vauva itkee, vaiva haluaa maitoa, vauvalle pitää hakea puhdas puklurätti, vauvan maha on kipeä, vauva haluaa isosiskon syliin.

Argh, kuinka persoonatonta, mutta se on silti suuhumme juuri sopivaa! Ei meillä lässytetä ja vaalaenpunaistella oikein missään asiassa, joten neutraali vauva on aika hyvä termi tulokkaalle. Mutta aika tosikkoahan tämä meno on.

Olin tästä "vauvaamisesta" itseasiassa äärimmäisen huolestunut viikkoa ennen laskettua aikaa. Pelkäsin kiintymyssuhteen jäävän kovinkin vajaaksi kun mahassa asunut alien ei henkilöitynyt millään tavalla. En kertakaikkiaan ehtinyt fiilistellä sitä niin paljoa, että olisin keksinyt hyvän työnimen.

Kiristinkin isäntää, että viimeistään kun se tule mahasta ulos, on sille keksittävä joku nimi. Muuten vieraannun koko tyypistä. Eikä meidän perheessä voi kertakaikkiaan olla "vain vauva". Muuten se on vauva hautaansa asti.

Ja arvaa vain yritettiinkö tätä uudelleennimeämistä tässä viimeviikot. Sen oikean nimen miettimisen ohella. Olen yrittänyt kaikenmoisia päälle liimattuja nimityksiä ja virityksiä, mutta ei se jotenkin vain istu jos yrittää yhtäkkiä kutsua toista pötkyläksi, palleroksi, miniksi tai tissihirmuksi. Ei niin ollenkaan.

Nimi pitää olla ansaittu ja tulla spontaanisti

Esimerkiksi esikoinen repäisi takataskustaan itsekeksimänsä nimityksen Iski -vauva. Tämä juontuu alkuviikkojen tapahtumasta, missä vauva kuulemma iski hänelle silmää. Siispä siitä tuli ensin Iski Silmä -vauva ja lyhennettynä Iski.

Ou jea.

Toinen hyvä ehdotus oli Ariel. Aina vain parani, joten vauvaksihan se sitten jäi. Lempinimet tulkoon sitten tulevaisuudessa, jos tulevat. Tai itseasiassa onhan niitä yksi. Se Vauva.

No, vihdoin oikea nimi on annettiin ja nyt sitten sitä pitäisi käyttää! (Itseasiassa oikean nimen löytäminen ei ollut näinkään vaikea prosessi. Jostain syystä lempinimen kanssa nyt vain jäädyttiin totaalisesti.)Nyt siis pitää vain lopettaa sen vauva -sanan hokeminen niin uunituoreelle nimelle tullee luonnostaan tilaa?

Tai sitten lähetetään maistraattiin uusi kirje nimenvaihdoksesta: Iski-Vauva.

ps.
Niistä nimiäisistä ja draamankaaresta. Emme suinkaan tienneet vielä viime viikolla, että nimiäisissä Esikko on kuumessa ja flunssassa sekä silmä miltei muurautuneena umpeen. Emme myöskään tienneet, että osan loppujuhlista tulemme viettämään Jorvissa esikon kanssa, sillä silmään anopin (perkele sentään sanon minä) koiran kynnestä edellisenä päivänä tullut haava tulehtui ennätys pahasti. Emmekä todellakaan tienneet mikä soppa koko hommasta syntyi, kun haavaa joudutaan KOKO TÄMÄ VIIKKO käydä putsaamassa Jorvissa joka hemmetin päivä.

Että sellanen anoppitarina taas.