Äksänä parisuhteessa

Eilen oli taas sellainen klassinen prkl -päivä. Sellainen päivä kun kaikki kommunikointiyritykset menevät pieleen vanhempien ja lapsen välillä. Niitä päiviä näköjään tulee tasaiseen tahtiin, vähintään kerran kuussa, joskus viikon putkissa.

Eilisen teki erikoiseksi myös se, että mukula pääsi isännän kynsinauhojen alle ja vieläpä oikein pitkin piikein. Meillä nimittäin on harvinaista, että isäntä suuttuu, yhtään mistään yhtään kenellekään. Hän on mallia mister nice guy, oli kyse asiakasreklamoinnista, vuosisadan perheriidasta tai uhmaikäisen lapsen kasvatuksesta. Kolmesti olen nähnyt hänen suuttuvan kohta 2,5 vuotiaalle tytöllemme. Minulle kymmenvuotisen suhteen aikana määrä on suunnilleen samaa luokkaa.

Siispä höristin korviani, kun eteisestä kuului eilen vieno v***u kesken pukemistaiston. Uimahalliin lähteminen sai hetkeksi koomiset piirteet, kun isäntä mäiskäytti talvihaalarin eteisen seinään ja poistui (itse!!!) jäähylle. Eteisen lattialle jäi hikisenä makaamaan kirkuva kaksvee, jonka taltuttamiseen tarvittiin tällä kertaa kumma kyllä tähän asti semi rauhallisena pysytellyttä äitiä.

Uimaan päästiin, mutta eivät päivät taistot tähän jääneet. Pulikoinnin jälkeen sekoilu ja eritoten kirkuminen jatkuivat, sillä mukula tietää varsin hyvin viimeisen ottavan meitä eniten aivoon. Ruoka lensi ruokapöydässä, pureminen ilmaantui repertuaariin ja riehuminen toistui kymmenen minuutin sykleissä. Ja äitikään ei enää ollut lähellekään feng shuita.

Tästä seurasi, että myös vanhemmat kyrsiintyivät. Ensin lapselle, sitten itselleen ja lopulta toisilleen. Huomasin illan pidetessä toivovani sydänjuuriani myöden päivän loppuvan mitä pikimmiten. Kirosin kämppikseni maan rakoon ja suunnittelin muuttoa Galapagossaarille.

Kirosin samassa konkurssissa raskaasti ääneen ja äänettömästi tulevaa maanantaita ja sitä seuraavaa yksinhuoltajuutta. Katkeroiduin hetkessä isännälle tulevasta kolmen päivän työmatkasta, muutuin yötäkin mustemmaksi ja parsaakin vihreämmäksi harmista, kiukusta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta.

Prkle tätä elämää ja tuskaa!

Ja kas, molempien käydessä nukkumaan selät toisiinsa käännytettynä 160 senttisen sängyn vastakkaisilla laidoilla, tajusin, että meidän välissä on näköjään näkymätön lapsi leveimpään X-asentoon virittäytyneenä. Se ketale venytti väliimme pitkän puhumattomuuden rotkon ja herätti parisuhdemonsterin eloon.

Tajusin tehneemme klassisen virheen, päästimme lapsen kiukuttelun ensin henkilökohtaiselle tasolle, sitten vielä kaupan päälle parisuhdetasolle. Jokainen vanhempi tietää, että lapsi jos kuka voi vaivihkaa päästä luikahtamaan oman ihon alle siinä missä parisuhteenkin väliin.

Tämän sijaan olisimme voineet soutaa yhdessä vastatuuleen ja naureskella käsikädessä nurkan takana uhmahirviölle. Nyt surimme ja mökötimme kukin omissa nurkissamme. Tätä seikkaa pitänee hieman treenata, sillä kohta kiinalaisia kidustuskoneita on kotonamme kaksin kappalein...