tiistai 17. joulukuuta 2013

Äitiyden tuplaantuminen


Olen todella päättänyt näin päivien huvetessa orientoitua tulevaan äitiyteen. Tai siis,olen jo äiti mutta tulen uudelleen äidiksi. Tai tarkoitan, että äitiyteni tuplaantuu. Eiku mitenkä tämä nyt menee?

Olen jo äiti, äitiyttä tai äidiksi ei kai voi tulla tämän enempää oli lapsia yksi tai kymmenen. Mutta jokin tässä lapsiluvun yhteydessä ja vuoden vaihteen korvilla tulee kaiken järjen mukaan myös lisääntymään. Jos se ei ole äitiys niin mikä sitten?

Kliseisesti se on rakkaus. Lapsia kohtaan tunnettu rakkaus ei kuulemma ole jotain mikä puolittuu uusien muksujen tullessa, vaan sitä tulee jostain syövereistä yllättäen lisää. Toistaiseksi en sitä näe tai koe. Ehkä sitten synnärillä jotakin liikahtaa, kuten viimeksi vuoden 2011 elokuussa sain omakohtaisesti kokea.

Toisen lapsen myötä kuulemma perheestä tulee täydellisempi ja enemmän perhe. Mitähän ihmettä sekin tarkoittaa? Ilmeisesti jotain merkittävää ja väistämätöntä, sillä tätä kuulen usein. Näen tai pelkään, lähinnä vision, että se tarkoittaa täydellisempää oman ajan menetystä, vähempää parisuhdeaikaa ja enempää aikaa vietettynä vähintään jompi kumpi lapsi kainalossa. Onko tämä sitä enempää ja täyteläisempää perhettä? Ja pitääkö/voiko tätä tulkita jotenkin positiivisten vibojen kautta?

Arjen oranvanpyörä ainakin pyörähtää vimmaiseen vauhtiinsa. Viimeistään kahden lapsen siirtyessä päivähoitoon, harrastusten alkaessa ja koulun kellojen kilkattaessa ei päivärytmiä määritellä vanhempien tahtiin. Arjen voi siis sanoa olevan enemmän läsnä lapsiluvun kasvaessa. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän maitopurkkeja jääkaapissa,

Kaksi lasta on kuulemma toisaalta myös kahden verroin iloa. Ja huolta. Tämä pitää varmasti paikkaansa. Ehkä toisen lapsen tulemisessa onkin kyse pohjimmiltaan siitä, että supertärkeiden ihmisten määrä lähipiirissä lisääntyy. Tämän seurauksena ympärilläni on yhden sijasta kaksi, joiden hyvinvoinnista kantaa huolta, viettää unettomia öitä, pelätä kuollakseen ja itkeä. Ja samalla välittää niin että tekee kipeää. Halata, hymyillä, nauraa, silittää ja pitää kädestä kiinni, olla myös se tärkein ja läheisin.

Hmm, alan saada kiinni siitä, mitä äitiyden tuplaantuminen on. Kuulostaa mukavalta. Ja rankalta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti