Teknistä tikuttelua

No nyt sitten tikutellaan. Vihdoin uskalsin tarttua tähänkin keinoon. Perustelut sille, miksi näin ei ole aiemmin tehty, ovat varsin hatarat: en vain ole halunnut että vauvantekohommasta tulee näin teknistä. Eikä isäntäkään. Nyt kuitenkin viime kerrasta viisastuneena päätettin hankkia o-tikkuja oikein sylillinen. Tietty netistä, mistä muualtakaan.

Tikut saapuivat huippunopeasti muutamassa päivässä, kiitos kotitesti.fi:n. Pällistelin tikkuja päivän verran ennen kuin testaus alkoi. Ohjeiden mukaan testailla pitää joka päivä alkaen ohjeiden mukana tulevan taulukon mukaan ja aina siihen asti, kunnes LH-pitoisuus nousee. Suomennettuna, kun on aika taas keskittyä, you know mihin.

Tikuttelu sujuu jo rutiinilla. Puhdas purkki kehiin, kymppi minuuttia odottelua, 10 sekuntia testin tekemistä, 40 sekuntia odottelua (jonka isäntä laskee kovaäänisesti olohuoneen puolelta) ja lopuksi vielä 30 min tarkistuaikaa. Ja sitten tikun pitäisi kertoa mikä on meininki ja onko otollinen aika.

Ei se ikinä näin mene, kuin elokuvissa. Tikku näyttää päivästä riippumatta joko positiivista tai negatiivista. Viivat,  joista testiä pitäisi tulkita ovat keskenään hämmentävän saman väriset, yhtä haaleat ja yhtä punaiset. Toisesta päästään  jopa punaisemmat kuin toisesta! Se kumpi viivoista nyt sitten on punaisempi (mikä määrittää onko testi positiivinen vai negatiivinen) on mielestäni avaruustieteitäkin vaativampi tehtävä määritellä. Myöskään isäntä ei osaa ottaa kantaa asiaan, vaikka pällistelemme molemmat pesukoneen päällä makaavaa tikkua nenä kiinni siinä.

Huomasin jo muutamassa päivässä himoitsevani clear bluen huipputeknologista (=kallista) digimittaria, joka näyttää selvästi joko hymyilevän naaman tai myrtsin naaman. Siis mustavalkoisesti joko kyllä tai ei. Nyt hommassa tuntui olevan liian paljon tulkinnanvaraisuutta. Viivojen epämääräisyys tarkoittaa myös sitä, että valmiustilassa on oltava koko ajan. Ihan kuin ennenkin. Se siitä luonnon pikku apulaismenetelmästä. Tekniikkakaan ei taida auttaa siten kun toivoin. Jos vauvan saamiseksi eivät siis teknisetkään vempeleet ole varmoja, niin mitä seuraavaksi?

Pieleen meni

No ni, eipä tullu plussaa eikä testauksesta tarvinnut huolehtia sen kummemmin. Täti punainen käveli taas pirteänä ovesta sisään ja vauvahaaveet voi taas unohtaa hetkeksi. Tällä kertaa onnistuin ottamaan uutisen aika raskaasti vastaan. Meinasi jumppatunnilla tulla itku silmään jo alkuverryttelyn aikana.

Tässä alkaa pikku hiljaa hiipiä epäilys josko kaikki ei ole hyvin. Kaikkien kohdalla ei nimittäin aina hommat suju kuin leffoissa ja väkisinkin pohdituttaa josko tämä osuu nyt sitten omalle kohdalle.

Tuntuu kovin hölmöltä kuvitella lastenhuoneen tapettikuosia, säästää vanhoja omia leluja varmuuden vuoksi, hymistellä sukulaisten lastenrattaat -tarjouksille että kohta taidetaan tarvita, jos sitä tilaisuutta ei koskaan tule. Olen jo melkein sortunut ihanien vauvan vaatteiden ostamiseen tai muun krääsän haalimiseen paremman puutteessa.

Tämä on hajottavaa, mutta uutta yritystä täytyy laittaan taas kehiin. Huokaus.

Suuri vainoharha

D-day meni ja suoriutumisprosentti oli kiitettävän korkea. Olin todellakin sitä mieltä, että olo on fruitful, todella fruitful.  Tästä seurasi sitten vuosisadan tarkkailuoperaatio. Jo heti ensimmäisinä iltoina tunnustelin, kuulostelin, kokeilin, pohdin aavistelin ja räpelsin omaa olotilaani, josko se antaisi merkkejä onnistumisesta.

Tiedän (koska googlasin), että säälittävän pieni pallura kiinittyy, jos on ottaakseen, vasta viikon h-hetken jälkeen, mutta en silti mahtanut sille mitään. Tökin omaa mahaani niin ankarasti, että vasenta puolta alkoi särkeä. Siitähän vasta riemu syntyi ja tökkiminen lisääntyi. Tämäkö on nyt se alkutuntuma? Entä tarkoittaako oikeankin puolen vatsan nipistely jotain? Entä tämä väsymys, huono olo, karkin himo, herkistymiset?! Onko nyt show alkanut?!?!?

Ei. Todennäköisesti ei, sillä vatsan tökkiminen sai mahani nipistelemään, väsymys johtuu pitkäksi venyneestä viikonlopusta, huono-olo siitä samasta syystä, karkin himo on arkipäiväistä ja aina ollutkin ja herkistymiset liittyvät sympaattisiin elokuviin joiden perään itkeskelen muutoinkin. Voi tätä vainoharhaisuuden määrää. Kaiken kukkuraksi päätin vielä tehdä testin, vaikka hyvin tiesin, mitä se näyttäisi. Tämäkin vain sen takia JOS sattuisin olemaan raskaana ja olemme menossa viikonloppuna rapujuhliin niin JOS siellä pitäisi ottaa viiniä ja JOS joku tarjoaakin snapsia ja JOS nyt voisin lopettaa tämän jossittelun.

Tulee jos tulee.

Vauvantekohomma

Nyt on googlattu miten tämä vauvantekohomma oikein toimii:

1. Lapsen hankinnaassa oikea ajoitus on tärkeä. Lapsen hankinta on yksi elämän tärkeistä käännekohdista johon tulee varautua.  Talouden on hyvä olla kohdallaa, vakkarityöpaikka, vaaleanpunainen pilvilinna rakennattuna tietty omalla pihalla ja grillillä, perhevolvo, kultainennoutaja siellä linnan pihalla ja ai niin puolisokin tarvitaan, mieluiten virallinen ja valtion tunnustama

Huokaus, kivat ehdot. Miten ois kohtuutalous asuntovelalla, määräaikainen työ vuoden loppuun, piha ja grilli löytyy JES, skoda ja koirakin, tosin ei todellakaan mallia noutaja, ja tietty mies löytyy!

2. Raskaaksi hankkiutumisessa tärkeintä on ajoitus. Parhaimmat edellytykset on ajoittaa hedelmöittymisyritykset kierron keskivaiheille ovulaation aikoihin. 

Hei harmi vaan, että naisen d-days on kerran kuussa ja 12-24 tunnin ajan! Tämä "ovulaation aikoihin" osuminen ei todellakaan ole helppo suoritus. Vaikka tohtoritäti sanoi naistenlääkärissä kääydessäni, että "kaksi kertaa viikossa äksöniä riittä", uskaltaisin väittää että tuosta kahdesta kerrasta ainakin toisen olisi ihan jees osua kohdalleen tai muuten homma ei pelaa. Suorituspaineita!

3. Jos homma ei ota onnistuakseen voi aina koettaa muuttaa elintapoja esim jättää alkoholin pois ja syödä terveellisesti.

Joo, tässä on kohta kytätty omaa ja puolsikon tupakointia, alkoholinkäyttöä, syömistä, nukkumista ja mitä vaan minkä voi kuvitella liittyvän yhtään mihinkään. Hyvä etten kohta pyydä sitä käyttämään löysempiä housuja ettei sen minimiit tukehdu kuumuudessa.

4. Kärsivällisyyttä.

Tämä on se vaikein kohta. Miten hillitä niitä tunteita kun on jo vuoden tai ylikin toivonut, odottanut, luullut odottavansa ja tahtonut niiiiiin paljon että välillä itkettää? Ja ai niin stressaantuminen tästä aiheesta voi sekin vaikeuttaa lasten saantia. Shit!

Lisää ohjeita löytyy Soul Captain Bandin kipaleesta Vauvantekohomma!