maanantai 23. kesäkuuta 2014

Meillä oli maailman paras hoitopaikka


Olemme olleet onnellisia, sillä esikko on saanut nauttia maailman parhaasta hoitopaikasta. Meillä OLI vielä hetki sitten maailman paras hoitotäti.

Kotiimme joka päivä saapunut ihanne hoitotätimme OLI lapsellemme parasta mahdollista mitä päivähoitotaholta voi pyytää. Tehokas täti, jolla riitti ymmärrystä, silmää lasten erilaisuudelle, syliä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea rautaista ammattitaitoa.

Hoitomuoto OLI se ainaisesti kiitelty perhepäivähoito. Neljä mukulaa ja yksi täti. Paljon aikaa kaikille, ei kiirettä, ei tungosta. Rauhallista puistoilua ja isoksi kasvamista. Kaikkien toiveiden kuuntelua

Lapsemme hoito OLI myöskin järjestetty kotona. Tämän matalampaa kynnystä tarhan aloittamiseen on vaikea kuvitella.Tarhakaverit saapuivat kotiimme päivittäin, jakoi kirjaimellisesti kodinomaisen tunnelman ja viihtyi.

Meillä OLI se ahnaasti haluttu pienryhmä.

Meillä OLI myöskin tarjoilla laadukasta kotiruokaa päivittäin. Hoitotätimme kokkaili aina kaiken itse.

Vanhempina kiitimme myös lyhyttä tarhapäivää joka OLI mahdollinen järjestää joka päivä. Tarhasta hakuun ja vientiin ei kulunut minuuttiakaan ylimääräistä aikaa ja päivät eivät koskaan venyneet yli seitsemään tuntiin.

Ja ennen kaikkea kiitimme sitä kaikkea joustavuutta, jonka hoitomuoto tarjosi. Meillä OLI maailman paras hoitopaikka valmiina eskari-ikään asti.

Ja pikkusiskollekin OLI paikka jo varattuna.

Kunnes Espoon kaupunki täysin vasten omia perhepäivähoitomuotoon kannustavia varhaiskasvatuslinjauksiaan päätti perua yksityisenhoidon tuen kaikilta hoitajilta.

Nyt syksyllä tyttömme siirtyy kaupungin oikun takia tusinatarhaan, kymmenien lasten kanssa jaettuun pihaan, isoon ryhmään, teollisuuskeittiön armoille, ja paikkaan joka taatusti ei ole kodinomainen.

Säästöjä on tehtävä, mutta joskus en vain ymmärrä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti